Raisiolainen  Seija Hirvonen on  elämysmaratoonari ja kirkkovenesoutaja, työelämää on insinöörillä takana laivanrakennuksen parissa 32 vuotta.  Hän juoksee maratoneja vain ulkomailla, jossa seuraa ja kannustusta riittää myös  häntäpään taivaltajille.

Milloin aloitit säännöllisen liikunnan ja mitä lajeja olet harrastanut?

– Olen liikkunut aina paljon, lapsena tuli juostua ja hiihdettyä paljon sisarusten ja naapuruston lasten kanssa. Nuorena pelattiin kesäisin pesäpalloa ja syksystä kevääseen lentopalloa lähes joka ilta. Niistä jäi sellainen joukkuepalloilulajin kipinä, että omat lapsetkin ohjattiin lentopallon pariin Raision Loimuun. Tennistä olemme pelanneet hyvän ystävättären kanssa jo lähes 30 vuotta samaan aikaan maanantai-iltaisin.
– Juoksu on aina ollut enemmän ja vähemmän säännöllistä. Kun lapset olivat pieniä ja työ hetkistä, lenkit olivat lyhyempiä, mutta juoksemista oli helpointa harrastaa. Vuosien myötä on tullut harrastettua ja kokeiltua monia lajeja, juoksu, tennis, soutu ja pilates ovat yhä ohjelmassa.

Montako maratonia olet juossut? Mikä niistä on mieleenpainuvin tai eksoottisin kokemus?

– Olen juossut tähän mennessä kaikkiaan 18 maratonia. Kolme niistä on ollut erityisen mieleenpainuvia. Ensimmäinen on varmaan kaikilla jollakin tapaa merkittävä, sen juoksin Tukholmassa 15 vuotta sitten ”kerran elämässä maraton” – periaatteella. Jo maalissa tuli tehtyä päätös jatkaa harrastusta.

– Rooman maratonia maaliskuussa 2008 en varmaan unohda koskaan. Kimi Räikkönen oli edellisellä kaudella voittanut F1- mestaruuden, paidassa oleva Suomen lippu tunnistettiin hyvin: italialaiset kannustivat hyvä Suomi ja hyvä Räikkönen huudoin. Maaliintulo Colosseumille oli upea, yleisö kannusti ja kaiken hulinan läpi kuului huuto Hyvä äiti! katsoin äänen suuntaan ja siellä mäellä pojat hurrasivat äidin maaliintuloa. Se oli hieno hetki ja reissu, vaikka toivomani katakombissa käynti jäikin vielä väliin. Rooman maratonin jälkeen innostus kaupunkimaratoneille kasvoi ja ystäväpiirin nuorten naisten toivomuksesta perustettiin Seijan talli. Katsottiin yhdessä joku kiva maraton ja etsin edulliset lennot ja majoitukset porukoille. Seuraavana vuonna Roomassa meitä taisi olla jo 15 juoksijaa.

– Maratonien maraton on kuitenkin New York.  Newyorkilaiset ovat ottaneet tapahtuman omakseen ja reitin varrella on miljoonayleisö kannustamassa. Yli 100 orkesteria tai muuta soittopistettä, Harlemin pikkupoikien rumpaliryhmä, kirkkojen portailla laulavat gospel-kuorot ja monet muut panostukset tekevät tunnelmasta upean – siellä ei voi juosta kuin hymyssä suin. Kaupunki juhlistaa maratonia näyttävästi ja seuraavana päivänä juoksijoilla on tapana pitää maratonmitalia kaulassa – sillä saa paljon iloisia kommentteja ja alennuksia kaupoissa, se saa myös toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelemaan kuin vanhat ystävykset konsaan

Olet harrastanut myös soutua. Yksikköä vai yhdessä?

Yhdessä! Kirkkovenesoutu on hieno laji – siinä on kaikki hyvän terveyden avaimet: Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi muodostavat hyvän terveyden perustan. Olen kirkkovenesoutuseuran puheenjohtaja, meillä on kaksi kirkkovenettä 75 jäsentä. Treenaamme toukokuun alusta syyskuun loppuun, kesäisin käymme muutamissa kisoissa lähiympäristössä. Vuoden kohokohta on kuitenkin aina Sulkavan Suursoudut.  Kirkkoveneessä on 14 soutajaa ja perämies, joka sekä ohjaa venettä, että opastaa samantahtiseen soutuun. Laji on hyvä myös sen takia, että ei haittaa, vaikka veneessä on erikuntoisia ja kokoisia henkilöitä. Kun seuraa  ja pysyy tahdissa, eivät airot kolise ja kukin saa treeneistä irti sen, mitä on lähtenyt hakemaan. Näin on ainakin, kun hommaa ei oteta liian tiukkapipoisesti – oikeat kilpasoutuseurat ovat eri asia.

Sulkavan soutu vai New Yorkin maraton?

New York

Sinulla on ollut monia terveydellisiä haasteita viime aikoina. Miten pystyt harrastamaan liikuntaa tällä hetkellä?

– Nyt jo melko hyvin, pystyin jo juoksemaan pääsiäisen aikaan tunnin lenkin. Viime vuosi oli haasteellinen saadusta sairaalainfektiosta johtuen. Uskon, että hyvä pohjakunto – maratonkunto 2 kk aikaisemmin – lääkehoidon ohella auttoi selättämään vaarallisen bakteerin.  Huhtikuussa sattui pieni urheilutapaturma, jota hoidettiin virheellisesti ensin tulehduksena kortisonipiikein, mutta paljastuikin pitkityttyään lokakuussa murtumaksi ja repeämäksi – nekin asiat ovat nyt kunnossa.

Mitä liikunta sinulle merkitsee?

– Liikunta on tärkeä ja oleellinen osa elämää.  Kysymys sai miettimään, mitähän olisin ilman sitä. Monta mukavaa treeniä ja tapahtumaa olisi kokematta, monta hyvää ystävää kohtaamatta ja missä kunnossa olisin ja minkä kokoisena. Liikunnan mukana tulee paljon positiivista energiaa ja iloa sekä myös tervettä väsymystä, joka auttaa hyvänlaatuiseen uneen.

Millainen merkitys liikkumisella on mielestäsi työkyvyn ylläpitämiseen?

– Henkilökohtaisesti koettuna sillä on suuri merkitys. Sairauteni Dystonia, neurologinen liikehäiriösairaus, pysyy sen avulla paremmin kurissa. Se on aivojen liikkeidensäätelykeskuksen tyvitumaketason sähkökemiallinen häiriö – olen tehnyt maallikkodiagnoosin, endorfiini, jota erityisesti miellyttävästä pitkäkestoisessa liikuntasuorituksessa vapautuu, korjaa tuota sähkökemiallista häiriötä ja voin paremmin. Krampit ja lihasväännöt, joita sairauteen liittyy, vähenevät, eivätkä saa ”valtaa”. Maratonin jälkeen voi mennä monta viikkoa, etten tarvitse kipulääkkeitä.

– Yksi näkökulma, mistä puhutaan liian vähän, on liikunnan sosiaalisuus ja se, että yleensä kuuluu johonkin muuhunkin kuin työyhteisöön tai koti/sukuyhteisöön. Jos toinen mainituista jää pois työn päättymisen tai vaikka avioeron takia, on henkilö aika yksin. Kaikilla olisi hyvä olla joku oma juttu, johon voi aina palata vaikka tauonkin jälkeen.

Kuinka pitkäaikaissairauksista kärsiviä voidaan kannustaa parhaiten liikkumaan?

– Tärkeintä on lähteminen – kun saat diagnoosin, älä jää pitkäksi aikaa murehtimaan sitä kotiin.  On hyvä, että erityisryhmille on omia liikunta-aikoja ja mahdollisuuksia. Mielestäni kannattaa kuitenkin jatkaa ns. normaaliryhmässä, jos se vain sopii järjestäjän puolesta.

 

Suomenkenialainen keskimatkojen juoksija, kirjailija Wilson Kirwa syntyi Keniassa 1974. Hän tuli Suomeen vuonna 1997 mukaan kolme t-paitaa ja ”pieni tynnyrivatsa”. Wilson Kirwa on edustanut Suomea EM- ja MM-kilpailuissa. Vuonna 2008 Kirwa valittiin vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi.
 
Saavutit urallasi yhteensä 28 SM-mitalia. Muistatko vielä missä saavutit ensimmäisen?
– Oulun Kalevan kisoissa vuonna 1998. Voitin siellä ensin 800 metriä ja sen jälkeen vielä hopeaa 400 metriltä.

Ennätyksesi 800m matkalla on huikea 1.44.69. Oliko se täydellinen juoksu ja missä juoksit sen?
– Ei ollut täydellinen. Valmistautuminen oli todella heikkoa. Olin silloin koditon ja ravintonani nautin pelkästään riisiä ja papuja. Muutama kuukautta aiemmin minulla oli ollut vyöruusu. Kaaduin pahasti kilpailussa Sveitsin Lausannessa kolme viikkoa aikaisemmin. Ennätykseni juoksin Lappeenrannan eliittikisoissa. Tulin yöllä suoraan Zurichista enkä nukkunut yhtään. Siihen valmistautuminen ei ollut täydellinen.

Sinut tunnetaan erittäin positiivisena ihmisenä. Mistä se positiivisuus kumpuaa?
– Kiinnostuksen kohteeni ovat vahva perusta. Olen avoin ottamaan vastaan uusia asioita ja olen aina rohkea sekä utelias. Halu osallistua asioihin ja tuoda esiin positiivisia tuntemuksia on ominaista luonteelleni. Ihmisillä on paljon mahdollisuuksia toteuttaa itseään ja hakea esiin omat vahvuutensa.

Olet kirjoittanut useampia lastenkirjoja. Millaisista asioista kirjoitat ja mitkä ovat tärkeimpiä viestejäsi pienille lukijoille?
– Mietin, kuinka voi vaikuttaa mielikuvituksen kautta asioihin. Haluan tuoda esiin positiivisia asioita ja muuttaa maailmaa paremmaksi lasten kautta. Kaikkiin tarinoihin sisältyy opetus. Kansainvälisyys leviää satujenkin avulla ja avaa lasten silmät huomaamaan kuinka hyvin asiat ovat Suomessa.

Käytkö usein Keniassa?
– Käyn usein eri järjestöjen kanssa. Toimin World Visionin positiivisuuden lähettiläänä. Olen ollut avaamassa suomalaisyritysten vientiä Keniaan ja muihin Itä-Afrikan maihin. Matkojen yhteydessä käyn mahdollisuuksien mukaan tapaamassa sukulaisiani.

Miksi Keniasta tulee niin paljon hyviä juoksijoita?
– Elämäntyyli Keniassa on sellainen, että juoksu kuuluu siihen olennaisena osana. Kouluun on menty juosten, elantoa hankittu liikkumalla jalkaisin ja muutenkin oma elimistö joutuu mukautumaan ympäristöön. Ympäristö on siis muokannut meistä juoksukansan.

Miten liikut tänä päivänä ja mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Huippu-urheilun jälkeenkään en ole lopettanut kokonaan. Olen vetänyt juoksukouluja eri puolilla Suomea. Osallistuminen harjoituksiin pitää omaa peruskuntoakin yllä. Juoksen myös oman poikani kanssa. Bricker ajaa pyörällä ja minä juoksen perässä. Poika on osoittanut olevani nopea jaloistaan. Pian voi olla, että en pysy pyörälläkään mukana. Haluan kokeilla erilaisia liikuntamuotoja. Viime talvena hiihdin Finlandia-hiihdon. Kaikkea mitä hullu suomalainen urheilukansa on keksinyt on tullut kokeiltua. Esimerkkinä pilkkiminen, avantouinti, kännykänheitto, suojalkapallo, eukonkanto ja saunominen.
 
Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Muista kun aloitat kuntoilun. Tutkituta lähtötasosi jollain asiantuntijalla. Tutustu erilaisiin lajeihin ja kokeile kaikkea. Näin voit löytää itsellesi mukavan lajin. Aikuiselle ihmisille liikunta on prosessi, josta tulee osata nauttia. Aseta tavoite realistiselle tasolle, ei liian korkealle. Iän myötä palautuminen rasituksesta hidastuu. Kolme tärkeää asiaa, jotka tulee muistaa. Tasapaino: syö hyvin ja oikeanlaista ravintoa; nuku hyvin ja oikeaan aikaan; liiku hyvin ja päivittäin.

Lahtelainen Pekka Airamo on innokas veteraaniyleisurheilija.  Ammatiltaan hän on vanhempi konstaapeli  ja tekee ruohonjuuritason työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Lahti on tunnettu liikuntakaupunki. Onko siellä kaikki, mitä liikkuva ihminen tarvitsee?  

– Yksikään Lahdessa asuva ei voi syyttää liikkumattomuudestaan olosuhteita, sillä kaupunkimme ja sen ympäristö tarjoavat harraste- ja liikuntamahdollisuuksia jokaiseen makuun ulkoilusta aina moottoriurheiluun; upeat Salpausselän harjun ulkoilureitit laskettelukeskuksen kera, upouusi monitoimiareena, jäähallit, kaupungin ylläpitämät maksuttomat kuntosalit ja tietysti maksulliset kuntokeskukset sekä kamppailulajiareenat, useat uimahallit, kesäinen maauimala urheilukeskuksen mäkimontussa, hoidetut palloilu- ja luistelukentät eri kaupunginosissa, golfkenttä, ratsastuskeskus, moottoriurheilukeskus ja onpa meillä uusimpana myös skeittihalli eli kyllä meidän kelpaa liikkua, harrastaa ja ulkoilla. Toki monet näistä ovat maksullisia ja siten osalla ei ole mahdollisuuksia valita liikuntamuotoaan ”mielensä mukaan”.
Tässä kohdin on syytä mainita lahtelainen erikoisuus eli Lahden Kortteliliiga ry, mikä mahdollistaa edullisen tavan osallistua eri lajien harrastesarjoihin oman tasonsa mukaan ja mikä parasta iästä riippumatta. Kortteliliigan toimintaan voi tutustua osoitteessa www.kortteliliiga.net.

Olet poliisi ja toimit nuorten parissa. Miltä sinun mielestäsi näyttää nuorten liikunta-aktiivisuus?
– Nuorten liikkumattomuus puhuttaa yhteiskunnassamme eikä tämä näkemys ole aivan tuulesta temmattu. Syyttävät sormet osoittavat miltei yksinomaan virtuaalimaailman suuntaan ja näin varmasti onkin, sitä ei käy kiistäminen, onhan ympäröivä maailma muuttunut. Toisaalta nuorten liikuntatottumukset ovat tyystin erilaiset kuin meillä ”pidempään eläneillä”. Hyvänä esimerkkinä nuorten suosima skeittaus, mitä ei juurikaan lasketa liikkumiseksi, vaikka totisesti se on sitä ja vieläpä ulkoilmassa tapahtuvaa monipuolista liikuntaa.
Sen sijan hyötyliikunta on varmuudella vähentynyt ja ehkä se näyttäytyy monissa mittareissa, kuten esim. koululiikuntatuloksissa ja varusmiespalveluksen aikana erilaissa fyysisissä suorituksissa. Toisaalta ainakin kotikaupungissani on selkeitä viitteitä mm. pihapelikulttuurin palaamisesta, minkä harrastamisen mahdollisuuksia on lisätty rakentamalla eri kaupunginosiin palloilumahdollisuuksia. Eniten ole huolissani harrastusten kalleudesta, sillä se tekee selkeää luokkajakoa nuorten mahdollisuuksiin harrastaa eri liikuntamuotoja.

Harrastat itse monipuolisesti liikuntaa. Mikä on tällä hetkellä tärkein harrastuksesi ja oletko asettanut joitain tavoitteita siihen?  
– Totta on, että harrastan monenlaisia liikuntamuotoja, mutta kyllähän tuo veteraaniyleisurheilu on vienyt ukon mennessään, on se vaan niin hieno laji. Tavoitteena on tietenkin pysyä terveenä, mutta enhän olisi suomalainen mies, mikäli katse ei olisi suunnattu tapahtumiin, missä ollaan mukana numero rinnassa. Ensi kesänä pituushyppyä ja kolmiloikkaa mahdollisuuksien mukaan ainakin SM-mittelöissä ja tietysti viestit oman seuran paitaa kantaen, mikäli joukkueeseen valitaan. Mutta pakko tunnustaa, että MM-kisat Lyonissa Ranskassa 2015 siintävät kovasti mielessä, eikä sinne lähdetä maisemia katselemaan. Kuten ravipiireissä tavataan sanoa, ”vilkku oikealle ja paremmalla ohi”. Ja tässä kohdin vaimo pyörittää päätään.

Sinut tunnetaan myös kovana penkkiurheilijana. Mikä seuraavasta kolmikosta on rakkain? Fc. Lahti, Pelicans vai Arsenal?
– Ei kahta sanaa, pukeudun turkoosiin. Itse pelaan vasen käsi alhaalla ja vakiopaikkani sijaitsee Isku-areenan katsomossa A5.

Olet opiskellut myös liikunnanohjaajaksi. Oletko pystynyt hyödyntämään näitä opintoja poliisin työssäsi?
– Toki, tutkinto oli monipuolinen käsittäen mm. kasvatustieteitä, johtamistaitoa, psykologiaa ja ryhmädynamiikkaa, joista on ollut paljonkin hyötyä nuorten kanssa työskennellessä.

Pitääkä liikunnassa aina kilpailla tai mitata tulosta?  
– Oppilas kysyy liikunnanopettajalta: ”paljonko keihäs lensi?”, mihin opettaja ”ihan hyvä heitto”, mihin oppilas ”no mikä se mitta oli?” ja opettaja jatkoi ”yhtä pitkä kuin Severillä”. Oppilas vastasi ”mutta mullahan lensi varmaan 20 metriä pidemmälle”, mihin opettaja iloisesti ”molemmat heititte hyvin”.
Liikuntakeskus Pajulahdessa kuultua: ”Miksi pitää aina kilpailla?”. No ei tietenkään pidä, mutta minulla on aina mitta ja sekuntikello matkassa. Ja kalareissulla puntari.

Mikä on hienoin kokemuksesi liikunnan parista?
– Niitä on kertynyt ajallisesti laskien ainakin kahden kalenterivuoden verran,  mutta ehkä palaan ensimmäiseen Jukolan viestiini, jolloin juoksin pitkän ankkuriosuuden. Kävi näet niin, että järjestäjä mainosti, että kosteista keleistä huolimatta pohja on kova; olihan se, mutta kova pohja löytyi noin puolen metrin syvyydestä ja itse valitsin kokeneempien Pihkaniskojen suosituksesta jalkineiksi suunnistussaappaat.
Muistan aina sen viimeisen sillan ylityksen noin 500 metriä ennen osuuden maalia, ne tuskan hetket, mitkä verille hiertäneet saappaat jaloissani aiheuttivat ja maalivaatteen, mikä vaikutti olevan jossain saavuttamattomissa, minkä kuitenkin lopultakin alitin. Mutta se hetki kun joukkuekaverit ottivat saappaat jaloistani, olihan se jotain sanoin kuvaamatonta.

Mikä maa voittaa kesällä jalkapallon MM-kisat?
– Ensin pelataan neljä viikkoa, minkä jälkeen Saksan kapteeni nostaa ”Pojan” päänsä päälle. Ei, ei nyt taas sitä. Tällä kertaa on sijaa yllätykselle, se on Belgia.

Mitä liikunta sinulle merkitsee tänä päivänä?                             
– Elämäntapa, aivojumppa, hyvän mielen tuoja ja tietysti murskavoitot sekä ennen kaikkea hyvät ystävät.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Kuuntele itseäsi ja liiku monipuolisesti. Muista, että tunnin kävely kuluttaa yhtä paljon energiaa kuin puolen tunnin juoksu.  Älä lähde mukaan kaikkiin uusiin ravintohömpötyksiin ja valitse liikuntamuotosi ennen kaikkea oman mieltymyksesi mukaan, vaikkei se ole juuri sillä hetkellä muodikasta eikä sillä ole hienoa vierasperäistä nimeä. Toisaalta voit kyllä aloittaa seiväshypyn jo tänä keväänä ja netistä löytyy Sergei Bubkan huippuvuosien harjoitusohjelma, mitä kirjaimellisesti noudattamalla takaan, että jo ensi syksynä rima jää kannattimilleen oli sitten korkeus mikä tahansa.

Heinolalainen liikuntatieteen maisteri Risto Kalermo on liikkunut koko ikänsä ja myös liikuttanut muita. Hän on toiminut valmentajana ja työskennellyt koulun liikunnanopettajana. Hän vetää entisen huippujuoksijan Wilson Kirwan kanssa juoksukoulua ja on myös kuluneena talvena opettanut Wilsonia hiihtämään.

Olet kotoisin Posiolta, mutta asut tällä hetkellä Heinolassa. Miten pohjoisen mies on viihtynyt etelässä?
– Olen viihtynyt Heinolassa hyvin, yksi parhaista paikoista maailmassa. Täällä on loistavat vapaa-ajan viettomahdollisuudet. Itselleni tärkeät liikuntapaikat löytyvät kaikki läheltä. Olen viihtynyt kaikkialla missä olen asunut, sillä koti on siellä minne sen rakentaa. Pakko kuitenkin tunnustaa, että vaikka mies lähti pohjoisesta, niin pohjoinen ei lähde miehestä. Sen huomaa kirjoittamistani lauluista ja runoista. Eniten ikävöin puhdasta luontoa.

Olet harrastanut monia lajeja, mäkihypystä kilpakävelyyn. Mikä on ollut rakkain lajisi näiden vuosien aikana?
– Laji on vaihdellut iän myötä, mutta kyllä se kaikkein rakkain on ollut kestävyysjuoksu. Se tunne kun saa omin jaloin juosta pitkin maastoa. Kilpakävelyssä sain kokea huikeita elämyksiä lähinnä valmentajana.

Sinulla on ollut monia valmennettavia ja olet toiminut opettajana. Miltä Suomen nuorison kunto näyttää ja miten heidän liikuntatottumukset ovat muuttuneet vuosien varrella?
– Valitettavasti nykyteknologia on vienyt nuorison kuntoa huonompaan suuntaan. Ruutuaika on astunut liikunnan tilalle vapaa-ajanvietteenä ja se ei voi olla näkymättä heidän kunnossaan. Yläkoulun aikana suuri osa liikunnan harrastajista lopettaa. Vuosien varrella on siirrytty ulkotiloista sisätiloihin ja yksilöurheilusta joukkuelajeihin. Oma-aloitteisuus on katoamassa. Ei elämässäkään aina ole joku hihasta neuvomassa. Lahjakkaita nuoria on edelleen, mutta lajien välinen kilpailu ei ole hyvä asia heidän jalostamisessaan huipulle. Lajien välinen yhteistyö olisi parempi tie.

Toimit kenialaistaustaisen Wilson Kirwan hiihdonopettajana hyväntekeväisyystempausta varten – kuinka haasteellisesta hommasta oli kyse?
– Se oli suuri haaste meille molemmille. Wilson ei ollut aiemmin hiihtänyt ja hänen aikataulunsa sovittaminen yhteen harjoittelun kanssa oli oma lukunsa. Taisin olla lopulta ainoa, joka uskoi hänen pystyvän hiihtämään Finlandia-hiihdon 20 kilometrin matkan. Lumen vähyys ei helpottanut tavoitettamme. Vielä kaksi viikkoa ennen h-hetkeä näytti, että Wilson ei kerta kaikkiaan pysy pystyssä suksien päällä. Onneksi me olemme molemmat päättäväisiä ja luonteeltamme optimisteja. Afrikassa syntyneellä miehellä eivät aikataulut aina pidä kutiaan ja se rassasi monesti hermojani. Useimmiten hän saapui harjoituksiin myöhässä, mutta aina ei ollenkaan. Ehdimme harjoitella tapahtumaa varten yhteensä noin 30 kilometrin verran. Maaliin päästiin ja tavoite saavutettiin.

Miten liikut tänä päivänä ja vieläkö on paljon tavoitteita?
– Liikun jaksamisen mukaan. Vedän Wilson Kirwan kanssa juoksukoulua ja siellä liikun kerran viikossa. Lenkki ja sen jälkeen puolitoistatuntinen jumpaten ja pelaillen on paras tapa aloittaa viikonloppu. Muuten se on fiilispohjalta lähtevää. Usein vaimo patistaa lenkille. Tavoitteet liittyvät mukanaoloon suurissa massatapahtumissa. Siellä tapaa samanhenkisiä. Voin kyllä pistää numerolapun rintaan, mutta en kilpaile ketään vastaan. Suurin tavoite on saada muut innostumaan.

Sinut tunnetaan myös kovana Uriah Heep fanina. Soittavatko he maailman historian parasta musiikkia?
– Eivät varmasti maailman parasta, mutta minun makuuni parasta. Musiikkimakuni on loppujen lopuksi erittäin monipuolinen. Tykkään kuunnella musiikkia akselilla Souvarit – Uriah Heep ja siihen väliin mahtuu paljon. Minulla on synnynnäinen kuulovamma ja sain kuuloimplantin vajaa vuosi sitten. Tänään kuulen sellaisia ääniä, joihin en ole aiemmin päässyt tutustumaan. Olet pitkällä elämysmatkalla myös musiikin suhteen.

Elämääsi ovat koetelleet vaikeat sairaudet. Miten olet pystynyt säilyttämään positiivisen asenteesi?
– Sairaudet ovat vain karaisseet miestä. Olen tajunnut kuinka paljon hyviä asioita meillä on lähellämme. Ei asiat valittamalla parane vaan uskaltamalla elää. Ihana perhe, ystävät ja usko siihen, että Jumala suojelee meitä jokaista vaikuttavat kaikki omalla tavallaan.

Mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Joskus se merkitsi minulle kaikkea. Nykyisin liikunta antaa minulle mahdollisuuden tuntea olevani elossa. Se on myös paras tapa irtautua arjesta. Jos en olisi aikoinaan liikkunut niin paljon, niin tuskin olisin tähänkään vastaamassa. Liikunta on maailman tärkein sivuasia.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Uskalla tehdä asioita myös oman mielesi mukaan. Joku sanoo, että ei kannata hakata päätään seinään, mutta omahan on päämme. Jos sen kautta oppii, niin… Tärkeintä alussa ei ole tehdä asioita oikein vaan yleensä tehdä. Hae asiantuntijoilta neuvoa ja kokeile. Jos nautit jonkun lajin harrastamisesta, niin todennäköisesti se on sinun juttusi.  Älä välitä mitä muut sanovat. Uskalla kokeilla erilaisia lajeja, sillä monipuolisuus on parasta elimistölle. Jos olet sairas niin muista levätä, mutta pitää erottaa sairaus ja laiskuus toisistaan. Huippu-urheilijan ura on vain pieni aika elämästä. Urheilijana olet huipulla, kun siitä on muodostunut sinulle elämäntapa. Liikunta tuo laatua elämään ja sen kautta voit saada elinikäisiä ystäviä.

Mika Poutala on sprinttimatkoille erikoistunut pikaluistelija, joka on edustanut Suomea arvokisoissa jo useiden vuosien ajan. Vancouverin olympialaisissa 2010 hän luisteli 500 metrillä viidenneksi. Hän on useamman kerran sijoittunut MM-kilpailuissa pistesijoille ja muutamana vuonna maailmancupin loppupisteissä toiseksi. Vapaa-ajalla hän esittää hengellistä rap-musiikkia taiteilijanimellä Plastic.

Mitä harrastit lapsena ja koska pikaluistelusta tuli päälajisi?
– Mun eka harrastus on pikaluistelu. Sen alotin 7-vuotiaana. Yläasteella harrastin myös fudista pari vuotta. Pikaluistelu on oikeastaan aina ollu mun päälaji.

Mikä on paras halli, missä olet luistellut?
– On olemassa tosi hienoja halleja, esim. Nagano ja sitten on tosi nopeita halleja, esim. Salt Lake City. Mä ehkä tykkään enemmän nopeista, eli ehkä Salt Lake City.

Koska Suomeen tulee pikaluisteluhalli?
– Sen ku tietäis 🙂 Toivottavasti pian. Mutta ei nyt varmaan pariin vuoteen ainakaan.

Miksi Hollannista tulee niin paljon hyviä luistelijoita?
– Hollannissa on lähes 80 ammattiluistelijaa. Suomessa esim. kaksi. Siinä varmaan osa totuudesta.

Onko viisinkertainen olympiavoittaja Eric Haiden kaikkien aikojen paras pikaluistelija?
– Kyllä se varmaan on. Ei tänä päivänä kukaan enää pysty tommoseen. Laji on mennyt niin paljon eteenpäin.

Saatte ihan kohta toisen lapsen perheeseenne. Miten siirrät liikuntainnostuksesi lapsiinne?
– Yhdessä perheenä koetetaan urheilla ja sitten kun lapset vähän kasvaa, niin viedään mukaan seuratoimintaan.

Mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Liikunta on mun työ 🙂 Mulle liikunta on sitä, että mä sen kautta nään, miten mä kehityn. Varmaan urheilu-uran jälkeen siitä tulee enemmän rauhottumista ja kavereiden kanssa näkemistä. Kyllä siitä saa tosi paljon energiaakin.

Rukoiletko ennen kisaa ja jos rukoilet, niin mitä?
– Rukoilen edellisenä iltana. Rukoilen, että kukaan ei loukkaantuis ja että mä saisin luistella niin hyvin, kun mä osaan.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Ei kannata alottaa liian kovaa. Rennosti liikkeelle. Ite ku joskus innostuu tekemään esim. yläkroppapunttia, niin kyllä paikat on viikon kipeenä, kun heti tekee maksiminostoja.

Eläkkeellä oleva juokseva toimittaja Olli Karhi on liikkunut koko ikänsä. Nuorena hän harrasti yleisurheilua ja lempilaji oli aitajuoksu. Liikunnasta tuli myös ennen toimittajan uraa Ollin ammatti, sillä hän kouluttautui liikunnanohjaajaksi Pajulahdessa ja työssään liikuntasihteerinä liikutti muita.

Olli Karhi, miten aloitit liikunnan?
– Liityin 6-vuotiaana Hämeenlinnan Tarmon voimistelujaostoon, mutta löysin itseni kuitenkin yleisurheilukilpailuista. Harrastin yleisurheilua monipuolisesti, erityisesti 60-metriä ja pituus olivat lapsena lajejani ja kun lisäksi rusketuin kesällä helposti, sain lempinimen Jesse (Jesse Owensin mukaan).
– Myöhemmin pitkät aidat (400 m aidat) ja 800 metriä olivat päämatkat, Hämeenlinnan Tarmon joukkueessa olin voittamassa miesten 4×800 m SM-hopeaa (1.54,00 henk.koht. ennätys) ja  400 m aidoissa paras tulos oli 5. sija nuorten SM-kisoissa. Satunnaisesti nuorempana tuli pelattua myös pesäpalloa.

Mitä lajeja seuraat nykyään?
– Edelleen yleisurheilua, ja jääkiekkoa ja muuta urheilua satunnaisesti.

Mistä löytyvät hienoimmat lenkkimaastot?
– Hienoimmat lenkkimaastot ovat mielestäni Hämeenlinnan Ahvenistolla, erityisesti  ns. ”mettätonnin” lenkki, mieleen on myös jäänyt Fortalezassa Brasiliassa aamu kuudelta rantakatu täynnä juoksijoita – hieno näky.

Olit toimittajana 28 vuotta hengellisessä Sana-lehdessä. Miten ajatus juoksupalstasta ”Sanan lenkkivieras” syntyi?

– Tein ensin Hämeenlinnan kaapeli-TV:seen lenkkivierashaastatteluja ja sen jälkeen TV-2 sai ohjelmasta vihiä ja halusi saman formaatin Maailman-kisat urheilun makasiiniohjelmaan, näitä tein parin vuoden ajan. Olin ollut Sana-lehden toimittajana koko tämän ajan ja sitten ajattelimme, että saman voi tehdä myös kirjoitettuna lehteen. Vuosien varrella varmaankin vajaa sata haastattelua tuli yhteensä tehtyä, aluksi ”lenkkivieras” oli noin kerran kuussa, myöhemmin satunnaisemmin.  Samaa ideaa myötäillen Maikkarin Huomenta Suomelle tein haastatteluja avannossa, niiden kesto oli kuitenkin maksimissaan vain kolme minuuttia.

Mieleenpainuvimmat lenkkivieraat?
– Urheilijoista Teemu Selänteen ja Mika Myllylän haastattelut ovat jääneet mieleen, samoin tämän palstan ”emännän” haastattelulenkki Lapinlahdella. Näyttelijä Taneli Mäkelän haastattelu kosketti myös, siinä hän kertoi vastasyntyneiden pienten kolmostensa taistelusta elämästä, heistä yksi selvisi. Lenkkivieras-palstalla puhuttiin urheilua enemmän elämästä, kipeitä aiheita kaihtamatta. Ehkäpä juostessa moni uskalsi puhua asioita, joita ei sohvan nurkassa sanoisi.

Mitä liikunta Sinulle merkitsee?
– Aiemmin liikunta merkitsi enemmänkin kilpaurheilua ja sen tavoitteita, nykyään hyvinvointia ja elämänlaatua. Hyväkuntoisena on toki mukavampi elää kuin huonokuntoisena. Juoksulenkki on myös hyvä mahdollisuus rukoukselle ja hiljentymiselle.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle tai mitä ei ainakaan kannata tehdä?
Ensinnäkin koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, ja aina on liian aikaista lopettaa. Pitää malttaa pitää taukoja ja palautua harjoittelusta eli muista pyhittää lepopäivä myös liiasta liikunnasta, vaikka sunnuntait ovat hyviä päiviä tehdä pitkiä lenkkejä. Malttia tarvitaan erityisesti aloitettaessa kuntoilu kenties vuosienkin tauon jälkeen.

Ariel Mäki-Soini on entinen maajoukkuetason seiväshyppääjä.  Hänen ennätyksensä seiväshypyssä on 550cm. Juniorina hän saavutti EM-hopean ja mm. SM-mitaleja. Liikkuminen on Arielille ”henkireikä, stressinpoistaja, elämänkaaren pidentäjä, elämyksen tuoja, nautinto”.
”Vaikeaa olisi kuvitella elämää ilman liikuntaa”, hän kertoo. Kuvassa Ariel ja Eetu jääkiekkokaukalossa.

Ariel, liikuit jo lapsena paljon, mitä kaikkea ehdit harrastaa?
– Urheilu täytti koko lapsuuteni kaikissa muodoissaan, kaikkea tehtiin mitä telkkarista tuli. Kaikki yleisurheilulajit, talvilajit, sisälajit aina shakkia ja Afrikan tähteä myöten. Olin aika ”duracel” menemään ja kokeilemaan. Paljon tuli myös liikuttua yksin, sillä aina ei ollut kavereita saatavilla. Liikkumisen ja kilpailemisen vietti oli kova – ja on edelleen.

Miten seiväshyppy valikoitui lajiksesi?
– Seiväshyppyyn tutustuin ensimmäistä kertaa siinä 11 vuoden iässä. Serkkuni Kankanniemen Matti hyppäsi pihassaan puuseipäällä sorakasaan seivästä. Kokeilin sitä: ensimmäisessä hypyssä putosin mahalleni maahan telineet kaataen. Haukoin henkeäni pitkään. Mistä lienee johtunut, mutta jäin koukkuun. Seuraavana kesänä hyppäsin piirinennätyksen ja 13-vuotiaana voitin ikäisteni suomenmestaruuden.
– Lajissa houkutteli ennätyksien tekeminen, monipuolinen harjoittelu ja kehon hallinta. Oli helppoa oppia aina jotain lisää ja se näkyi heti kehityksenä ennätyksessä, mikä innosti taas lisää. Minulla ei ollut koskaan varsinaista tulostavoitetta. Välitavoitteita kyllä, mutta varsinainen halu oli aina hypätä vähän lisää ja enemmän.

Toimit urheilu-urasi aikana myös hengellisessä työssä nuorten parissa – mahtaako sinulla olla pastoreiden ME?
– Ei mitään hajua. Mutta siitä olen varma, ettei kukaan etunimikaima ei ole hypännyt enempää ; )

Olet ollut yrittäjänä ja tiukasti työelämässä tiukasti sekä perheen isä, joka huolehtii myös lasten harrastuksista. Ehditkö nykyään harrastamaan itse liikuntaa?

– Kun lopetin kilpaurheilun, olin päättänyt, että otan muutaman vuoden punttikuurin ja katson miten lihasmassa tarttuu. Menin salille, istuin penkillä 45 minuuttia ja lähdin saunaan. Siihen touhuun ei vaan riittänyt intoa ja täytyi löytää jotain ihan uutta ja sosiaalista toimintaa.
– Sitten löysin jääkiekon, jota en ollut koskaan voinut harrastaa oman urheilun aikana. Nyt olenkin pelannut muutaman vuoden jääkiekkoa. Muutimme Raumalle juhannuksena 2013 ja pelaan kolmena aamuna viikossa tunnin vuoron. Satunnaisia juoksuinnostuksiakin on ollut, mutta kyllä kiekko on mun juttu. Lapset liikkuvat jääkiekon, jalkapallon ja koripallon parissa, joten aamulla aikaisin suoritettava oma liikkuminen ei ole pois perheen yhteisestä ajasta. Lisäksi aamulla tunti täysillä jäällä, jättää upean fiiliksen koko päivään.

Miten kannustat lapsia tietokoneiden ja pelikonsoleiden äärestä ulkoilemaan ja liikkumaan?
– Ehkä omalla esimerkilläni. Ei meillä ole kyllä ollut ongelmia tuollaisten laitteiden kanssa. Mitään totaalikieltoa ei tietenkään ole, mutta kai se oma esimerkki ja lapsen luonnekin vaikuttavat asiaan.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle – ja mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Älä ala hypätä seivästä ; ) Siinä ensimmäinen vinkkini, sillä se ei lajina sovellu aloittelevalle kuntoilijalle. Minulle on aina ollut tärkeää asettaa tavoite tai haaste, johon pyrkiä. Se motivoi ja palkitsee. Tavoitteen pitää olla kova, mutta ei yliampuva. Sen pitää olla silti saavutettavissa.
– Etsi sellainen laji tai harrastus josta pidät eniten. Useimmille meistä porukassa liikkuminen on kannustavaa ja palkitsevaa.

 

Nykyisin talvet Espanjassa asuva ja työskentelevä Tapani Saarentola harrasti nuorena yleisurheilua. Hänen paras saavutuksensa oli 10-ottelun Suomen mestaruus 18-vuotiaiden sarjassa Suomen ennätystuloksella 6848 pistettä. Golfiin hän siirtyi vuonna 1988 ja alkoi opettaa sitä ammatikseen 1990. Tapani on saavuttanut golfissa PGA Finland senioreiden Suomen mestaruuden kahdesti 50-vuotiaiden sarjassa.

Tapani, paljonko keräisit 10-ottelussa pisteitä tänä päivänä?
– No huh huh, ei paljonkaan. Kymmenkunta vuotta sitten kokeiltiin yhden päivän ottelua ja siinä muistaakseni meni hikisesti 3000 pistettä eli vähemmän kuin silloin nuorena.

Toimit tällä hetkellä golfopettajana. Ehditkö harrastamaan muuta urheilua?
– Opettaminen ja valmennus vie ajasta suurimman osan. Onneksi oma tavoite golfissa 55-vuotiaissa senioreissa saa tekemään jonkin verran yleis- ja lihaskuntoharjoittelua. Pelaaminen, padel ja kotona tehtävät lajikuntoilut, siinä se vähä mitä kerkiää.

Mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Liikunta on kautta aikain ollut se ”mun juttu”. On tultu aika kauaksi siitä, mistä aloitin pikku poikana. Ensin oli yleisurheilu, lentopallo, sitten tennis ja nyt golf. Koko elämä on jollain lailla liittynyt liikuntaan ja liikuttamiseen.

Kumpi on kovempi – Tiger Woods vai Ashton Eaton?
– Molemmat lajissaan ehdotonta eliittiä, mutta kyllä Tiger on kovempi, koska golfissa on niin paljon enemmän yrittäjiä.

Voittaako Mikko Ilonen tänä vuonna Major-turnauksen?
– Mikko on aloittanut kauden loistavasti ja kaikki on golfissa mahdollista. Hänellä on eväät voittaa mikä tahansa turnaus, se on loppujen lopuksi niin pienestä kiinni.

Monilla on ennakkoluuloja golfia kohtaan (snobilaji, ei vaadi kuntoa jne). Onko golf koko kansan kuntoilulaji?
– Golfilla on sitkeästi väärä imago. Sitä pidetään jossain mielessä herrojen pelinä, ei liikuntana. Pikku hiljaa tämä myytti on murtumassa, ja laji aletaan nähdään erinomaisena liikuntamuotona. Golf on terveysliikuntana mitä mainiointa liikuntaa. Siinä tulee liikuttua maastossa ja ajateltua pelin aikana eri lyöntejä. Se kehittää myös tasapainoa, sosiaalisuutta ja sisältää kilpailullisen ulottuvuuden. 8-10 km päivässä ei ole ihan pikku juttu, varsinkaan mäkisessä maastossa ja monet golfarit pelaavat melkein joka päivä. Jotkut pelaajat kantavat omat varusteensa, jotka saattavat painaa 10-12 kg.

Mitä suosittelet lajista kiinnostuneelle aloittelijalle?
– Golfseurat ja urheiluopistot järjestävät peruskursseja, joiden kautta lajin aloittaminen on helppoa ja mielekästä. Saa heti kuvan koko lajista. Kaikille kentille voi mennä kokeilemaan esimerkiksi kaverin kanssa. Ne eivät ole suljettuja paikkoja, niin kuin itse luulin aikoinaan. Myös joka klubilta löytyy alan ammattilainen, joka opastaa lajin saloihin.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle?
– Kuntoilun aloittaminen on helppoa ja lopettaminen yhtä vaivatonta, jos tekee aloittelijan virheet. Itsekin olen sortunut luulemaan, että tunnin lenkin voi vetää samaa vauhtia kuin 30 vuotta sitten. Paha olo liian rajusta kuntoilusta tappaa kyllä tehokkaasti koko innostuksen eli rauhassa alkuvaiheessa. Joskus kävelykin on riittävän tehokasta ja kaiken a ja o on nousujohteisuus. Koita sitkeästi liikkua noin kymmenen kertaa rauhallisesti totutellen liikuntaan, niin huomaat kohta nauttivasi liikunnan tuomasta hyvän olon tunteesta.

Tuulikki Timgren-Lillukkamäki on 67-vuotias eläkkeellä oleva tekstiilitaiteilija, tuplaleski ja kuuden lapsen mummo Pusulasta. Hän on aiemmin toiminut KD:n valtuutettuna kotikunnassaan. Tuulikki on yksi Nelosen Farmi –sarjan kilpailijoista.

1. Tuulikki, muutit kesällä elämäntapaasi terveemmäksi Farmi-ohjelman nauhoitusten myötä. Millä konsteilla olet saanut painoa pois ja kuntoa nousemaan?
– Yksinkertaistin elämääni. Lopetin mässäämisen, makkaran ja valmisruokien syömisen. Syön nykyisin paljon kotimaisia juureksia ja ennen kaikkea syön vain aterialla, jonka katan pöytään.

2. Harrastitko nuorempana jotain urheilumuotoa?
– Kun olin lapsi kaikki liikkuivat. Hiihdin, juoksin, työnsin kuulaa ja hyppäsin korkeuttakin. Uitiin paljon ja pyöräiltiin pitkiä matkoja. Kuntoa nosti isän kanssa tehdyt metsätyöt.

3. Mitkä ovat sinulle nyt mieluisimmat ja luontevimmat tavat harrastaa liikuntaa? Miksi?
– Uinti on edelleen mieluisin urheilumuoto, mutta kävelen ja vähän jo juoksemistakin olen ottanut tavaksi. Kuntosalilla kävisin mielelläni, mutta sinne menemisen hinta nousee kohtuuttomaksi, koska lähimmälle kuntosalille on jo 20km ajamista. Haluan nähdä mihin kuntoon jo näinkin iäkäs rapakuntoinen nainen voi päästä!

4. Miten pudotetut kilot ja lisääntynyt fyysinen aktiivisuus ovat parantaneet elämänlaatuasi?
– Ehdottomasti olen kaikin tavoin virkeämpi. Saan enemmän aikaan, vaikka en ole ollut saamaton ennenkään. Kutominen ja lastenlasten kanssa puuhailu on mukavaa ja portaiden nouseminen ei enää hengästytä samalla tavalla kuin ennen.

5. Olet ottanut tavoitteeksesi osallistua toukokuun lopulla Helsingissä Naisten Kympille Sarin tiimissä. Onko sinulla jokin harjoitusohjelma, esimerkiksi välitavoitteita kunnon kohennukseen?
– Sellaista ei minulla vielä ole. Olen haaveillut, että joku kuntosali innostuisi sponsoroimaan niin, että saisin lihasvoimaa ja ohjausta. Samoin toivon, että joku urheilija neuvoisi juoksemisen saloja, sillä olen edelleen rutkasti ylipainoinen, enkä halua rikkoa paikkojani tyhmyyttäni.

6. Miten rohkaiset ikäihmisiä aloittamaan liikunnan, jos on erilaisia fyysisiä vaivoja ja kunto päässyt heikoksi?
– Tutuille ja ystäville kerron omasta elämänmuutoksestani ja korostan, että nyt on ryhdyttävä taisteluun, ettei meistä tule heikkoja ja huonosti liikkumaan pystyviä vanhuksia. Muistutan myös liukuesteiden käytöstä talvella, sillä kaatuminen ja siinä helposti tulevat murtumat tuhoavat kaiken. Itse pidän liukuesteitä myös kauppareissuilla. Juokseminen ei niillä onnistu, mutta kävely on turvallista. Pidän korkokengistä, mutta olen kaatunut riittävän monta kertaa ja siitä viisastunut.

7. Millä konsteilla mielestäsi sisällä tietokoneiden kanssa viihtyvät lapset ja nuoret saadaan ulos ja liikkumaan nykyistä paremmin?
– Esimerkillä. Itse sain pienet lapsenlapset pois koneelta kun ehdotin, että lähdetään yhdessä pihalle leikkimään.

8. Mitkä asiat elämässä tekevät sinusta onnellisen?
– Onni on tahtotila. Pitää olla kiitollinen siitä mitä on, eikä onneton siitä mitä ei ole. Jokaisen päivän aloitan rukoillen ja päätän kiittäen. 🙂

Lue Sarin liikuntavinkit Tuulikille alla olevasta komentista.

Jaana Thorström on turkulainen Endurance-seuraa edustava ultrajuoksija. Hän juoksi viime vuonna Hollannissa Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi parhaan naisten tuloksen 24 tunnin kilpailussa eli 204,752 kilometriä ja sijoittui EM-kilpailussa 28:nneksi.
Ensimmäisen 24h kisan hän juoksi Helsingissä tammikuussa 2010. Siitä saakka hän on ollut yksi parhaista suomalaisista naisultrajuoksijoista.

Jaana, miten aloitit urheilemaan?
– En harrastanut mitään urheilua lapsena enkä nuorena. Koululiikunnassa pidin pesäpalosta ja lentopallosta. Olin 42-vuotias tehdessäni ensimmäisen lenkin vuonna 2005. Silloin päätin, että juoksen Paavo Nurmen puolikaan kesällä 2006 kesällä ja näin teinkin (aika 2:19:40). Samalla olin päättänyt, että 2007 juoksen maratonin ja se toteutui Tukholmassa aikaan 5:01:54. Tuloskehitys on ollut täysi yllätys itselleni. Urheilun voi aina aloittaa.

Miten ihminen pystyy juoksemaan vuorokauden putkeen?
– Seurasin vuonna 2009 Hannan valmistautumista ja itse 24 tunnin kisaa netistä. En aiemmin tiennyt tällaisia kisoja olevankaan! Siitä minulle syttyi ajatus, että tuo on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Vuorokauden juoksu on aina rankka, mutta jostain sitä voimaa saa. On oltava hyvässä kunnossa terveenä viivalla ja motivoitunut juoksemaan. Kisan aikana pitää ravitsemuksen onnistua ja on kyettävä sietämään väsymystä ja kipua. Jälkikäteen sitä on aina yhtä ihmeissään, jaksoinko minä tosiaan juosta kisan ja saavuttaa syntyneen tuloksen! Ihmisellä on tiedostamattomia voimavaroja ja yleisön tuki antaa paljon voimaa.

Miten ultrajuoksija yhdistää perhe-elämän ja juoksemisen?
– Työn, perhe-elämän ja juoksemisen yhteensovittaminen vaativat organisointia. Vuorokaudessa on 24 tuntia ja ne pitää käyttää järkevästi. Kiireisinä päivinä juoksen työmatkat joko suoraan tai kiertäen. Vapaapäivinä tai ennen iltavuoroja teen pitkät lenkit. Ruokaa teen päivittäin, mutta esim. ruuan ollessa uunissa hautumassa voin käydä lenkillä. Lapset ovat jo aikuisia ja huolehtivat itsestään.

Suurin unelmasi ultrajuoksijana?
– Suurimmat unelmani ultrajuoksijana ovat 24 h tuloksen parantaminen ja Spartathlonin läpäiseminen.

Monetko lenkkarit ostat vuodessa?
– Lenkkareita kuluu 5-6 paria vuodessa.

Ehditkö juoksun lisäksi harrastamaan muita lajeja?
– Käyn salilla jumppatunneilla (bodybalance, pilates, jooga) ja spinning-tunneilla. Salilla tulee käytyä 2-4 kertaa viikossa. Lisäksi harrastan kesäisin kirkkovenesoutua ja jonkun verran talvella ergosoutua.

Hienoin paikka missä olet lenkkeillyt?
– Kyllä ne hienoimmat paikat löytyvät ihan läheltä Turusta: Ruissalo ja Aurajoen rannat sekä Katariinanlaakson ulkoilureitit.

Mitä liikunta sinulle merkitsee?
– Liikunta on minulle vapautta ja omaa aikaa. Juostessa pystyy rauhassa käymään läpi asioita tai toisinaan on ajattelematta mitään. Liikunta on tuonut myös uusia sosiaalisia suhteita.

Vinkkisi aloittelevalle kuntoilijalle ja toisaalta ”kantapään kautta opittua” – mitä ei ainakaan kannata tehdä?
– Pelkkä juokseminen rikkoo paikat. Näin kävi myös itsellenikin. Lihaskunnon ylläpitäminen ja lepopäivät ovat todella tärkeitä iän karttuessa. Tulosten takia ei kannata juosta, vaan omaksi ilokseen. Tuloksia tulee, jos on tullakseen.