Suomalaiset arvostavat puhdasta ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta. Samoin valtaosa hyväksyy ajatuksen siitä, että kestävällä tavalla käytettynä luonnon antimet ovat myös hyödynnettävissä. Vanha viljelyn ja varjelun periaate elää sisimmässämme.

Sen sijaan ympäristöön liittyvä ilmastokeskustelu jakaa kansaa ja siitä on tullut osa ns. identiteettipolitiikkaa. Ihmisten huoleen maapallon tilasta ei pidä suhtautua vähätellen tai välinpitämättömästi. Kuitenkaan ilmastonmuutoksesta ei saa tehdä keppihevosta, jonka varjolla toteutetaan värittynyttä ideologiaa.

Moni hieraisi silmiään lukiessaan eräiden tahojen suosituksesta asettaa Suomessa lapsiluvun vähentäminen ilmastopoliittiseksi tavoitteeksi. Väestönkasvu meillä ei ole ongelma, vaan sen puute. Suomi harmaantuu ja tarvitsisimme kipeästi hyvinvointiyhteiskuntaan työntekijöitä verojen ja eläkkeiden maksajiksi puhumattakaan siitä inhimillisestä ilosta, mitä lapset tuovat. Lisäksi suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on koulutettu ja innovatiivinen väestö eli me voimme olla kokoamme suurempia toimijoita maailman haasteisiin vastatessa.

Samoin joidenkin mielestä Suomessa ei saisi enää harjoittaa maataloutta tai kestävää metsäpolitiikkaa, joka on moninkertaistanut metsiemme kasvun ja kasvattanut hiilinieluja. Samaan aikaan metsäpalot raivoavat Amazonilla ja Siperiassa tuottaen valtaisat kertapäästöt.

Jos valtio alkaa määrätä lapsiluvun tai mitä kukin syö, ollaan matkalla kohti totalitääristä järjestelmää. Sen sijaan, järkevä tapa ohjata yhteiskunnan ja yksilön valintoja on esimerkiksi julkisten hankintojen ja kulutusta ohjaavan kannustavan veropolitiikan muodossa. Ruokavaliomuutoksiin kannustetaan vihannesten ja kasvisten alemmilla alv-kannoilla kotimaisuuden korostamista unohtamatta. Energiansäästöön puolestaan ohjataan vaikkapa lämpöpumppujen alemmalla arvonlisäverolla.

Elinkeinoelämä ympäri maailmaa on jo huomannut, että fossiilivapaa energiantuotanto ja muut ilmaston kannalta paremmat ratkaisut ovat myös tuottoisaa liiketoimintaa. Suomi ei ole tässä tuotannon muutoksessa pelkästään häviäjä vaan myös hyötyjä, sillä monet suomalaiset teollisuusyritykset ovat ilmastoystävällisemmän teknologian edelläkävijöitä. Puhumattakaan metsäosaamisesta, jossa meillä on paljon annettavaa myös kehitysyhteistyön kautta kolmansiin maihin.

Suomen tärkein rooli ilmasto- ja ympäristöongelmien ratkaisussa, on kehittää ja tarjota teknologisia innovaatioita ja toimintamalleja maailmalle. Ilman positiivista, ratkaisukeskeistä asennetta maailman ongelmiin, ajaudumme helposti passiivisuuteen ja fatalismiin. Tässä ajassa tarvitaan toivon näköaloja ja Lutherin asennetta: ”Vaikka huomenna tulisi maailmanloppu, tänään istutan omenapuun”.