Oikeusministeri Jari Lindström otti kantaa kansalaisaloitejärjestelmään, ja totesi sen muuten toimivaksi, mutta ns. vasta-aloitteet ongelmalliseksi. Hänen mukaansa tästä seuraa aloitteiden ja vasta-aloitteiden kierre. Eduskunta on hyväksynyt lainsäädännön muuttamisen vasta yhden kansalaisaloitteen osalta eli avioliittolain muuttamisen sukupuolineutraaliksi. Niinpä ministerin kritiikin täytyy koskea Aito avioliitto -kansalaisaloitetta, joka jätettiin eduskuntaan juuri ennen istuntotaukoa ja käsittelyn tulisi alkaa heti syksyllä.

Kansalaisaloitejärjestelmässä on puutteita, mutta vasta-aloite on niistä pienimpiä. Mielestäni jokaisen aloitteen tulee saada sisällöstä riippumatta prosessina sama kohtelu. Sen sijaan prosessissa on hiomisen varaa.

Jo ensimmäisen turkistarhausta käsitelleen kansalaisaloitteen saavuttua eduskuntaan puhemiesneuvostossa oli erimielisyyttä käsittelyjärjestyksestä. Kansanäänestystä euroerosta ajanut kansalaisaloite sai puolestaan poikkeuksellisesti kahden valiokunnan käsittelyn – perustuslaki- ja ns. substanssivaliokunnan – tätä tultaneen jatkossa vaatimaan myös muissa kansanäänestystä ajavissa kansalaisaloitteissa. Eduskuntaan saapuneista kansalaisaloitteista on löytynyt yksityiskohtaista pykälämuotoista tekstiä kaikkine lakiteknisine heikkouksineen, kun taas monet ovat olleet toivomusaloitteen tyylisiä. Lainsäädäntöprosessia onkin luotu lennossa, ja mm. valiokunnan pykälävastalauseiden varassa rakennettiin lakitekstiä, joka yleensä etenee lakikirjaan ministeriön huolellisen valmistelun, yleis- ja yksityiskohtaisten perusteluiden ja vaikutusarvioiden kautta. Sukupuolineutraalin avioliittolain kohdalla muuttui samassa yhteydessä vaikutusarvioitta adoptiolaki, ja nykyinen hallitus on jatkanut lakimuutoksia, joita tullee erilaisine viittauksineen toistasataa.

,Entäpä jos turkistarhauksen kielto olisi saanut eduskunnan enemmistön kannatuksen ilman taloudellisia vaikutusarvioita mm. tulevaa hallitusta sitovista luopumiskorvauksista tarhaajille tai muutostarpeista perustuslain takaamaan elinkeinovapauteen – kaikki olisivat sitä mieltä, että on tehty surkeasti valmisteltua lainsäädäntöä.

Ministerin haastattelun yhteydessä haettiin myös ymmärrystä Perussuomalaisten nuorten hallitusohjelman vastaiselle EU -kansanäänestyshankkeelle. Väitteen mukaan kysymys on samasta tilanteesta kuin viime kauden sukupuolineutraalin avioliittolain käsittelyssä, jota ei Kristillisdemokraattienkin hyväksymässä hallitusohjelmassa mainittu. Rinnastus menee metsään, sillä avioliitto/parisuhdelakeihin liittyvät äänestykset ovat aina ns. omantunnonkysymyksiä, joissa ei ole ryhmäkuri käytössä. Sen sijaan nykyisessä hallitusohjelmassa on kokonainen luku omistettu hallituksen EU-linjaukselle, joka perustuu ”aktiiviseen jäsenyyteen”. Jos PS:n aloite eduskuntaan päätyy, niin aikovatko saman puolueen edustajat äänestää sen hallitusvastuuseen vedoten kumoon?

Tähän asteisten kansalaisaloitteiden käsittely on jo osoittanut, että käsittelytapaa tulisi varmaan harkita, jotta normaalit vaikutukset muuhun lainsäädäntöön ja tarvittavat vaikutusarviot voidaan tehdä. Tähän oikeusministeriössä voitaisiin aikaa uhrata pikemmin kuin vasta-aloitteiden torppaamiseen.