Kuten vanha kansa tietää, heinäkuun 23 päivä alkaa mätäkuu, joka vuoteen 1995 löytyi merkittynä virallisista Helsingin yliopiston almanakoista. Mutta eipä löydy enää. Vielä seuraavana vuonna ihmiset haikailevat kadonneen mätäkuun perään, mutta sitten kansa tyytyi kohtaloonsa.

Mätäkuun kunniaksi ajattelin, että poliitikollekin yksi pakina aiheesta sallitaan, vaikka joidenkin mielestä tämän ammattikunnan ulostulot ovat mätäkuun juttuja ylipäätään. Varpaisjärven maalaismarkkinoiden puolenpäivän pakina oli tämän porinan ensiesitys.

Päätin selvittää, mitä mätäkuulle on tapahtunut. Kun tuohon katoamista edeltävään vuoteen 1995 osuu Suomen liittyminen EU:hun, niin kiivaimmat salaliittoteoreetikot ovat vakuuttuneita siitä, että EU on kieltänyt mätäkuun. EU komission ja parlamentin Suomen tiedotustoimistoissa ollaan asiasta kuitenkin hämmentyneen tietämättömiä, eivätkä nuoret kesäharjoittelijat edes tunnista koko ilmiötä: ”anteeksi, mätä- mikä?”. Hyvä on, viekää maatalouden 141, määrätkää sudet ja tervat, mutta mätäkuuta, ette meiltä vie! Ilmeisesti syyllinen ei kuitenkaan tässä asiassa ole EU, melkein kaikessa muussahan se on.

Kadonneen mätäkuun metsästys jatkuu netissä. Wikipediakin jorisee mätäkuun historiaa Mesopotamiasta, koirakuusta, Egyptistä, Siriuksen tähtikuviosta ja muinaisista roomalaisista lähtien, mutta ei paljasta, kuka meiltä vei mätäkuun.

Vaikka mätäkuun katoamiselle ei tunnu löytyvän syyllistä, niin voisiko mätäkuun palauttamisesta tehdä kansalaisaloitteen ja vaatia siinä asiasta kansanäänestystä? Asian ympärille syntyisi varmasti mittava kansanliike, ja aamu -TV:n ja A-studioiden lähetyksiin kutsuttaisiin asian tiimoilta puolesta ja vastaan puhujia. Asiantuntija-rooleissa olisi varpumiestä ja sammakko-meteorologia, ja jos linjasta vähän tingittäisiin, niin joku pääministerin nimittelemä kaiken maailman dosentti tai peräti etymologian professori saatettaisiin ääneen päästää.

Sieluni silmin näen kansanliikkeen syntymisen. Olisiko nimenä pro mätäkuu, mätäkuu takaisin-liike, tasa-arvoinen mätäkuu vaiko aito mätäkuu? Entä mätäkuu kaikille? Mätäkuu-mukit ja T-paidat sekä pinssit olisivat kuumaa keräilykamaa. ”Minäkin olen mätäkuu” kuulostaa tietysti T-paidassa himpun verran huonommalta kuin ”Je suis jours de chien”.

Kun vaadittavat 50 000 allekirjoitusta olisivat kasassa, niin kansalaisaloite luovutettaisiin eduskuntaan. Eduskunnassa on viime aikoina tehty löperöä lainsäädäntöä kansalaisaloitteiden pohjalta, jossa kansainväliset vertailut ja vaikutusten arvioinnit on sivuutettu. Olen varma, että tällä kertaa oikeusministeri Lindström ottaisi Mätäkuu kansalaisliikkeen vaatimukset tosissaan, ja varmistaisi arvovallallaan, että ainakin mätäkuun palauttamisen taloudelliset vaikutukset, vaikutukset sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja Ahvenanmaan asemaan tulee mahdollisessa lainvalmistelussa huomioida. Valtioneuvoston kanslia sitten tarkistaisi, tulisiko asiasta notifioida myös EU:n komissiota.

Eduskunnassa kansanäänestystä esittäneet kansalaisaloitteet on yleensä ohjattu perustuslakivaliokuntaan, mutta Väyrysen euro-eroa vaatineessa kansalaisaloitteessa huomattiin, että on tarpeellista pyytää myös ns. substanssivaliokunnan näkemys. Todennäköisesti puhemiesneuvosto joutuisi kokoontumaan asian tiimoilta parikin kertaa, sillä asiantuntijavaliokunnaksi olisi tunkua.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta perustelisi rooliaan tässä asiassa iät ajat toteennäytetyillä terveydellisillä haittavaikutuksilla, joita mätäkuulla on ollut. Kansa on aina tiennyt, että mätäkuun aikana haavat tulehtuvat ja märkivät eikä sairaaloihin mielellään tulla silloin leikkauksiin. Myös elintarvikkeet pilaantuvat herkemmin ja ruokamyrkytykset sekä vatsataudit ovat yleisempiä. Valiokunnan puheenjohtaja varmaan kaivaa perustelujen tueksi isorokkorokotusten ohjeistuksen vuodelta 1825, jossa rokotukset määrättiin suoritettavaksi toukokuun puolivälin ja syyskuun lopun välisenä aikana, mätäkuuta lukuun ottamatta.

Maa- ja metsätalousvaliokunta puolustaisi asemaansa asiantuntijaelimenä kansainvälisellä vertailulla. Saksalainen kansanperinne kertoo pelottavasta viljalohikäärmeestä ja ruissudesta, jotka pyrkivät tuhoamaan viljaa pelloilta, ellei sitä vastaan varustauduttu. Tanskalaiset puolestaan pelottelivat lohikäärmeellä, joka tuolloin nielee koko maan. Mikael Agricolan ”Rucouskiria Bibliasta” mainitsee kalenterissa ”mätekw eli kyluökw”, jossa siis kylvökuu tarkoitti aikaa, jolloin rukiin syyskylvö tapahtuu. Mätäkuu oli kuukauden nimenä vielä 1600-luvulla. Sitten nuo ruotsalaiset, kaiken uuden hapatuksen alkuna jo silloin, toivat almanakkoihin Augustuksen eli skördemånatin, suomeksi elonkorjuukuu eli elokuu. Suomalaisessa kansanperinteessäkin tunnetaan paitsi piimää mätäkuussa lypsävät lehmät niin myös siikasten aiheuttamat pistot ja haavat rukiin ja ohran leikkaamisen yhteydessä.

Liikenne- ja viestintävaliokunta toteaisi, että asiantuntijuutta ei pidä lähteä perustelemaan jollain keskiajalta ulottuvilla argumenteilla, vaan on ymmärrettävä nykyaikaisen tiedonvälityksen vaatimukset. Vielä viime vuosituhannella mätäkuun jutulla tarkoitettiin luotettavuudeltaan kyseenalaista uutista, jolle annettiin kuitenkin tilaa, kun kesällä ei muutakaan uutisoimisen arvoista tapahdu tyyliin Ruokolahden leijona. Tiedonvälityksen kehitys internetin ja somen kautta on kuitenkin mahdollistanut mätäkuun juttujen leviämisen globaaliksi ilmiöksi kuten Donald Trump ehdolla USA:n presidentiksi. Ups, tuo viime mainittu ei olekaan mätäkuun juttu?

Kesäuutisointia parhaimmillaan muutaman vuoden takaa oli edellisen presidentin kissan kuolema, joka keskellä heinäkuuta nousi molempien iltapäivälehtien etusivulle ja taisipa olla toisen lehden myyntilööppinä. Vierailulla ollut ranskalainen tuttavani ihmetteli kirjaimellisesti kissan kokoista ”kuollut”-otsikointia ja arveli, mitä kamalaa Suomessa on tapahtunut. Kerroin, että Miska vai oliko se Rontti, presidentin kissa kumminkin on muuttanut autuaammille metsästysmaille. Kaveri meni ihan hiljaiseksi ja päivän pääuutista makusteltuaan tuumasi, että kyllä teillä on asiat Suomessa valtavan hyvin. Nykyään mediaa seuratessa tulee kyllä todella usein sellainen olo, että mätäkuun jutut jatkuvat ympärivuoden. Niinpä kun seuraavan kerran tavaat maitokauppareissulla myyntilööpistä: ”Hinkkiliivit hukassa paratiisisaarella” ja ”BB-Ellin sotkuisat suhdekuviot”, niin ehkä silloin vain pitäisi tyytyväisenä huokaista ja ajatella, että tasavallassamme on kaikki varsin hyvin.

Talousvaliokuntakaan ei luovuttaisi asiantuntijavaliokunnan asemaa helpolla. Eduskunnan työjärjestyksessä matkailuasiat kuuluvat sen rooteliin, vaikka pahat kielet kertovat, että asiantuntemusta ei matkustamisesta Arkadianmäeltä puutu mistään valiokunnasta ja kaikki reissaavat verorahoilla sen kun ehtivät; kuta kauemmas sitä parempi. Talousvaliokunta on tehnyt kansainvälisiä vertailuja ja huomannut, että mm. Skotlannissa Loch Nessin järvessä asustavasta vesipedosta on aina havaintoja parhaimman matkailukauden eli mätäkuun aikana. Eurooppalaiseen kansanperinteeseen onkin liittynyt tarinoita siitä, miten kesän kuumimpaan aikaan kerrottiin veteen syntyvä matoja ja ihmisiä varoitettiin uimasta suurten merikäärmeiden takia jotka saattoivat käydä kiinni ihmiseen.

Ajatelkaa, mitkä mahdollisuudet matkailussa Suomessa on tällä saralla.  Mätäkuu palauttaa vanhat uskomukset arvoonsa ja kymmenet tuhannet järvemme saavat oman nimikkolieronsa. Talousvaliokunnassa tehtäisiin laskelmia siitä, miten mm. Ylä-Savon matkailukin nousee uuteen kukoistukseen. Ehdotan, että tätä pikimmin käytettäisiin hyväksi myös Varpaisjärvellä ja Varpasen markkinoinnissa. Wikipedia toteaa tylsästi, että: ”Varpasen vesi on hyvin tummaa, koska sen vesi on laskeutunut soilta alas järveen. Järven pohja on myös mutainen.” . Entäpä jos juttu jatkuisi. ”Pohjamudissa epäillään elävän Largo di Varpan oma vesipeto Loch Varpa, joka on varmimmin tavattavissa mätäkuussa Lärvätsalon raittiustalon kokousten jälkeisinä aamuyön tunteina”

Olipa asiantuntijavaliokunta sitten mikä tahansa edellä kuvatuista tai joku muu, olen varsin vakuuttunut, että runsaan asiantuntijakuulemisen pohjalta valiokunnan mietintö puoltaa mätäkuun palauttamista ja kansanäänestyksen järjestämistä. Kansalaisaloite tulee saamaan eduskunnan yksituumaisen tuen suuressa salissa. Koko Eurooppa seuraa sitten henkeään pidätellen, miten Suomen kansanäänestyksessä mätäkuusta käy. ”Kyllä”- äänten vyöry nostaa pörssikursseja, kun kaikki edellä kuvatut hyödyt kansakunnalle ovat saavutettavissa ja heijastusvaikutuksia tulee myös aluetalouteen.

Joten ei muuta kuin nimiä keräämään kansalaisaloitteeseen mätäkuun palauttamisen puolesta. Varmasti jokaisessa puolueessa osataan antaa tarkempia ohjeita siitä, kuinka kansanäänestyksissä menetellään.

Oikein hyvää mätäkuuta kaikille!