Juuri ennen istuntotaukoa eduskunta sai käsiteltäväkseen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon. Siinä on lueteltu 15 painopistettä, joissa kaikissa korostuu Suomen halu edistää vakautta niin lähialueilla kuin myös kansainvälisen yhteistyön kautta mm. EU:n ja YK:n jäsenenä sekä Naton rauhankumppanina. Perusdoktriini aktiivisesta ulkopolitiikasta, uskottavasta omasta puolustuksesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä on ennallaan.
Turvallisuuspoliittisessa toimintaympäristössä on kuitenkin tapahtunut selkeä muutos. Aiemmin julkaistu Nato-selvitys ja selonteko kuvaavat molemmat Itämeren kiristynyttä tilannetta ja Venäjän roolia siinä sekä toimien ja vastatoimien negatiivista kierrettä, jonka vaikutuksesta sotilaallinen toiminta lähialueellamme on lisääntynyt. Sotilaallisten uhkien torjumiseksi Suomi harjoittaa ennakoivaa ja aktiivista vakauspolitiikkaa. Keskusteluyhteyksien ylläpitäminen Venäjän kanssa edistää tätä, eikä ole ristiriidassa EU:n yhteisten Venäjä-linjausten kanssa.
Itämeren alueen turvallisuuden lisäämiseksi yhteistyön syventäminen Ruotsin kanssa on tärkeää. Maidemme turvallisuuspoliittisten ratkaisujen linkittyminen toisiinsa on esillä, vaikka viime kädessä jokainen maa tekee ratkaisunsa itse. Suomen kahdenvälinen ja monenkeskinen puolustusyhteistyö on käytännöllistä, ja parantaa Suomen valmiuksia toimia myös kriiseissä. Nato-kirjauksessakaan ei ole järisyttävän uutta: Suomi pitää yllä mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.
Selonteko kuvaa hyvin sitä kuinka tämän päivän maailmassa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden raja madaltuu. Radikalisoituminen, terrorismi, tietoverkkorikollisuus, maahanmuuton kysymykset, hybridiuhat, kaikki koskettavat niin sisäistä turvallisuutta kuin ulkosuhteita. Hybridisodan keinoja voidaan käyttää myös sisäpolitiikan välineenä ja sellaisia valtioita vastaan, joiden kanssa ei olla varsinaisesti sodassa. Tämän päivän maailmassa sotia harvoin julistetaan, niihin vain ajaudutaan.
Sen sijaan Britannian mahdollinen ero EU:sta ja arktinen yhteistyö on selonteossa sivutettu varsin keveästi. Mahdollisella Brexitillä on myös laajat ulko- ja turvallisuuspoliittiset vaikutuksensa, ja EU:ssa ollaan keskusteluihin nostamassa yhteisen turvallisuuspolitiikan tiivistäminen. Samoin ensi vuodeksi osuva Arktisen neuvoston puheenjohtajuus mahdollistaa liennytyksen kätilönä toimimisen, jos huippukokous saadaan aikaiseksi. Suomi voi halutessaan edelleenkin olla rauhanvälityksen suurvalta, siinä meillä on annettavaa globaalissakin mittakaavassa.
Vara ei venettä kaada, sopii ohjeeksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan lisäksi kirjaimellisesti jokaiselle viikonlopun vesilläliikkujalle.
Hyvää ja turvallista juhannusta!
Sari Essayah
[email protected]
